Kategoria: Ravintolat

Muutamia mieleenpainuneita ravintolakäyntejä parin viime kuukauden ajalta:

Salve

Salven silakkaparvi toimii. Perunamuusissa on voisilmä, eikä silakoitakaan missään kasvisrasvassa paisteta.

Tori

Tori on kaupungin paras maksapaikka. Lukuisia kertoja erinomainen satsi on vedetty ja joka ainut kerta maksa on ollut priimaa niin kypsyydeltään kuin muutenkin. Inari viestittää paraikaa listan muuttuneen kesää vasten ja uusi kanapasta, jugurttinen passion-hedelmä, on oikeasti hyvää. www.tori.fi

Veeruska

Inari hinkusi Veeruskan kasvis-ohukaisia ja sinne siis mentiin. Simon kanssa vedettiin loistavat paistetut muikut neulaosastolta. Jälkkäriksi hyvä suklaafondant, ei Demon tasoa mutta hyvä kuitenkin.

Soul Kitchen

Löysimme mestan hieman jälkijunassa, mutta ehkä hyvä niin, alkuaikojen kokemukset eivät ole kuulemma olleet parhaasta päästä. Nykyjään paikka tuntuu olevan vireessä, palvelu on ensiluokkaista ja ruoka on kautta linjan hyvää. Kattilallinen siskonmakkarasoppaa toimii jopa hikisenä kesäpäivänä. Kohtuuhinnat ja Janne keittiössä!
www.soulkitchen.fi

Zio Pepe

Ensivisiitillä meininki yltyi raivokkaaksi kun eräs juopottelemassa ollut pariskunta piti rauhoittaa hovin toimesta poliisin tuloon saakka, mutta ruoka on hyvää. Lähiöpitserialta näyttävä paikka on ymmärtääkseni samassa omistuksessa töölöläisen Benjam”s Bistron kanssa ja linja on ehkä aavistuksen rennompi täällä Kampissa. Erikoisuuksista nostettakoon esiin spaghetti alle vongole, jossa simpukat ovat kuorissaan. Hyvää settiä kohtuuhinnalla.

Chartier

Pariisi. Perinteinen paikka jossa väki pakataan pöytiin optimoiden tilankäyttö, tilaus ja lasku kirjoitetaan pöytäliinaan ja ruoka on hyvää ja halpaa ( kahden hengen alku- ja pääruoat, kaffit aveceilla ja pullo hyvää viiniä – 60€). Ehdottomasti tsekattava sillä suunnalla maailmaa, vaikka löytyykin matkaoppaasta. www.restaurant-chartier.com

Ravintola Tori yllätti allekirjoittaneen ja Inarin perjantaina todella. Kaikki kalusteet oli raijattu uusiksi Artekista, Aallon suunnittelemat pöydät ja tuolit. Astiasto oli myös laitettu uusiksi, Iittalaa ja Arabiaa. Eritoten Essence-viinilasit tuovat jännää tyyliä rentoon mestaan.

Inarilla hyppäsi sydän kurkkuun kun myös ruokalista oli uusittu. ”Onko vanha kanapasta (salvia) palannut listalle?”. Ei ollut, mutta Torin kanapasta oli muuttunut jogurtti-minttu -soosille ja testatusti hyvä. Ei tosin vanhan ”oikean” kanapastan veroinen, mutta hyvä kuitenkin. Minttu kuulemma alkaa hieman jo tympimään annoksen loppupuolella, mutta alas meni kuitenkin. Punajuuripihvit ovat palanneet listalle, uutena on lohipasta. Suurin järkytys oli punaisen Tommasin putoaminen listalta. Pari pulloa löytyi vielä hyllystä ja sitä nautittiin, todennäköisesti viimeistä kertaa. Inari käy onneksi ensi lauantaina testaamassa kaikki listan punkut, josko sieltä löytyisi korvaajaa tälle punaviinien diesel-mersulle.

Kaikenkaikkiaan positiivinen nostatus sisustuksen ja kattauksen osalta. Listan muutokset otetaan aina vastaan jännityksellä, mutta hyvin ovat toistaiseksi pärjänneet edellistä kanapastaa lukuun ottamatta.

Torin oltua eilen aivan tukossa, osuimme Inarin kanssa kevyelle illalliselle trattoria Toscaniniin (www.toscanini.fi) Klaus K -kompleksissa. Ravintola oli avattu sattumalta torstaina ja näinollen tilaa oli vaikka kuinka.

Helsingissä on käsittämättömän vaikea lähteä perjantaina (tai lauantaina) käymään syömässä varaamatta pöytää etukäteen. Olisi todella mukava voida kävellä sisään ja saada ruokaa jos siltä tuntuu tietämättä mielihalujaan viikkoa etukäteen. No, saapa nähdä miten Toscaninin varaustilanne kehittyy kun sana paikan aukeamisesta kiirii.

Tarjoilijamme, Kämp Gallerian Zen Sushi:sta Inarille tuttu, oli hyvällä tavalla ystävällinen ja tarjoutui mm. suosittelemaan viinit valitsemiemme ruokien mukaan niistä viineistä joita vielä oli jäljellä.

Inari söi tattirisoton pancettalla ja kapriksilla. Itse söin pappardelle jänis ragú -pastan. Risotto oli vetinen ja hieman tympeän makuinen. Annos oli lisäksi melko pieni. Pasta vaikutti siltä että hetki on vietetty lampun alla, mutta ihan ok kuitenkin. Viineissä kävi parempi tuuri, jänispastan kanssa suositeltu Barolon punkku oli oikein hyvää ja passelia, samoin Inarin merlot.

Jälkkäriksi otimme molemmat saman satsin: sitruunapiirakkaa ricotta-vaahdolla, espressot ja perusgrappaa. Tämä satsi toimi kuin häkä. Piirakka oli suorastaan erinomaista, pintaan oli poltettu sokeria rapeaksi kuoreksi, rinnalla oli sitruunaslaisseja ja slaissien päällä ricottavaahto. Huippukamaa. Grappoja muuten löytyy ihan ok valikoima.

Lista oli miellyttävän suppea, kaikissa sektioissa oli päivän annos, joka mahdollistaa vaihtelun. Listalla on myös muutama varsin kohtuuhintainen menu, joka voisikin olla ensi kerran kokeilu.

Palvelu oli hieman hidasta vaikka kaikille seurueille olisi ollut melkeinpä oma tarjoilija ja naapuripöydissä sekoiltiin välillä kun eri tarjoilijat kävivät kyselemässä samoja vuoronperään. Veikkaan kuitenkin että meininki paranee kun homma saadaan kunnolla käyntiin. Henkilökunta vaikuttaa kuitenkin lupaavalta, esim. yksi kundi oli Toscanasta ja heitti fudisläppää naapuripöydän AC Rooma -fanin kanssa. Täytyy käydä kuukauden kuluttua tarkistamassa tilanne.